puristin yhä sitä suljettua kirjekuorta, jonka isoisä oli antanut minulle sinä aamuna.
Hän oli sanonut: ”Avaa se vasta, kun he näyttävät, keitä he todella ovat.”
Nyt he olivat näyttäneet sen.
Osa 2
Turvamiehet työnsivät minut ulos sivuovesta ikään kuin olisin ollut humalainen vieras, enkä sen naisen tytär, joka oli järjestänyt häät.
Korkokenkäni upposivat soraan. Poskeani poltti. Takanani alkoi kuulua uudelleen naurua – kohteliasta ja teennäistä – ikään kuin catering-teltan takana ei olisi juuri tapahtunut mitään ikävää.
Isoisä seurasi minua hitaasti.
”Ei”, sanoin ja tartuin hänen käsivarteensa. ”Älä lähde pää painuksissa häpeästä. Hän
