Olen yrittänyt koko ikäni muistaa tämän hedelmän nimen.

siitä, että välikohtaus näkyi muille.

Asetuin isoisäni eteen. ”Hän tuli poikansa vuoksi. Hän ansaitsee paikan eturivistä.”

Äidin käsi heilahti ennen kuin ehdin lopettaa lauseeni.

Isku osui poskelleni niin kovaa, että jopa jousikvartetti pysähtyi hetkeksi.

”Sinä kiittämätön kakara!” hän sanoi raskaasti hengittäen. ”Turvamiehet!” Kaksi mustapukuista miestä saapui paikalle nopeasti. En tehnyt vastarintaa, kun he tarttuivat käsivarsiini. Katsoin vain Danielia.

”Annatko hänen todella tehdä näin?”

Veljeni korjaili kalvosinnappejaan. ”Claire, älä pilaa häitäni.”

Isoisä mumisi: ”Kaikki on hyvin, kultaseni.”

Mutta puhelimeni – joka oli piilotettuna kämmeneni sisään – oli jo tallentamassa tilannetta.

Ja toisessa kädessäni