ovat juustokiekot, jotka ovat täynnä reikiä.
Ja se on kaunis vertauskuva.
Sillä reiät eivät ole virheitä.
Ne ovat merkki elämästä.
Merkki prosessista.
Merkki siitä, että luonto tekee työtään – ihmisen pienellä avustuksella.
Kun siis seuraavan kerran leikkaat palan sveitsiläistä juustoa…
Älä vain syö sitä.
Arvosta sitä.
Ajattele Alppien niittyjä.
Laitumella olevia lehmiä.
Työtään tekeviä bakteereja.
Juustonvalmistajaa koputtelemassa pimeässä.
Sillä joskus elämän parhaat asiat – kuten erinomainen juusto – ovat täynnä reikiä.
Ja juuri se tekee niistä erityisiä.
