Voi, rakas ystäväni, mikä ihanan nostalginen ja sydäntä lämmittävä kuvaus! Sanasi lukiessani palasin välittömästi lapsuuteni hiljaisiin, viihtyisiin iltapäiviin, jolloin istuin tukevan puisen keittiönpöydän ääressä pähkinänsärkijän rytmisen rätinän säestyksellä ja hiljaisen keskittymisen vallassa täydellisen, kokonaisen pähkinänlihapalan irrottamiseen.
73-vuotiaana, asuen yksin viihtyisässä maalaistalossani, minulla on syvä, pysyvä rakkaus esi-isiemme ja 1900-luvun puolivälin käsityöläisten luomia käytännöllisiä ja kauniita työkaluja kohtaan. He eivät rakentaneet tuumaakaan keittiövälinettä ilman loistavaa, kestävää tarkoitusta!
Joten laitoin vedenkeittimen päälle, keitin rauhoittavan kupillisen suosikkikamomilliteetäni ja pohdin näiden viehättävien pienten työkalujen kaunista historiaa.
Nappaa lempivillapaitasi ja paljastakaamme 1900-luvun puolivälin pähkinäkulhon ja –
