jatkuvasti piippaavia ilmoituksia eikä sovelluksia, jotka vaatisivat huomiotamme päivittäin. Kun puhelin soi, tiesi yleensä, että joku todella halusi puhua kanssasi.
Monet muistavat yhä näppäimistön omaleimaisen tuntuman. Jokaisesta näppäimestä kuului ja tuntui selkeä napsahdus. Viestejä pystyi usein kirjoittamaan jopa katsomatta, sillä sormet…
…tunsi näppäinten paikat lähes ulkoa.
SMS-viesti oli tietenkin erityisen legendaarinen.
Tuolloin 160 merkkiä tuntui täysin riittävältä määrältä. Pitkien viestien sijaan ihmiset kirjoittivat lyhyitä ja luovia viestejä, jotka olivat täynnä lyhenteitä. Joskus näppäintä piti painaa useita kertoja, jotta pienelle näytölle saatiin näkyviin yksittäinen kirjain.
Silti nämä viestit sisälsivät usein enemmän
