asiakirjojaan. Asiakirjassa minut nimettiin hänen kuolinpesänsä hoitajaksi. Ja äiti oli juuri kertonut minulle ehdot ja säännöt videolla. Hääsalissa hänen äänensä kaikui mikrofonista. ”Perhe on pyhä”, hän sanoi pehmeästi tervehtiessään morsiamen vanhempia. ”Me uskomme arvokkuuteen, uskollisuuteen ja tyylikkyyteen.”
Isoisä päästi lyhyen, kuivan naurahduksen.
Valitsin asiakirjan alareunaan merkityn numeron.
Nainen vastasi välittömästi: ”Rouva Hale?”
”Claire Vale”, korjasin. ”Potilaan tila on huonontunut.”
Seurasi hiljaisuus. Sitten kuului rauhallinen, ammattimainen ääni: ”Selvä. Herra Valen kone saapuu kahdentoista minuutin kuluttua. Lakitiimi on jo matkalla.”
Katsoin ylös taivaalle.
Isoisä kosketti olkapäätäni. ”Sinun ei tarvitse yrittää niin kovasti.”
