Luulin löytäneeni jotain vaarallista poikani huoneesta – mutta totuus osoittautui voimakkaaksi muistutukseksi pelosta, vanhemmuudesta ja tarinoista, joita luomme omassa mielessämme.

uhkina – kaikki muuttuu.
Luottamuksen hiljainen rohkeus
En ryhtynyt kuulustelemaan poikaani ”salatavarasta”. En käynnistänyt mitään tutkintaa. Otin vain opikseni: kaikki tuntematon ei ole uhka. Kaikkia mysteereitä ei tarvitse ratkaista. Joskus rohkeinta, mitä vanhempi voi tehdä, on luottaa siihen perustaan, jonka hän on rakentanut.
Pelko on aina läsnä, kun rakastaa jotakuta syvästi. Sen ei kuitenkaan tarvitse toimia laivan ruorimiehenä. Joskus voimakkain reaktio on pysähtyä, katsoa tarkemmin ja antaa todellisuuden – ei mielikuvituksen – kertoa, mistä on kyse.
Sillä useammin kuin uskommekaan, se ”vaara”, johon varaudumme, onkin vain unohtunut suklaanpala, joka odottaa, että se ymmärretään