ohittaminen vaati vaivaa.
Ja tämä pieni esine oli portti.
Sen avulla voit ottaa musiikin mukaasi – ei kaikkea, ei hetkessä, mutta riittävästi. Tarpeeksi bussimatkalle. Tarpeeksi pitkälle kävelylle. Tarpeeksi hukuttamaan maailman hetkeksi.
Se oli vapautta, kiinnitettynä vyöhön tai tungettuna reppuun.
Rituaali, jonka kaikki muistavat
Sen käyttö ei ollut välitöntä. Oli rituaali.
Liu’utit jotain sisään – varovasti. Jos se jumiutui, sydämesi hyppäsi. Painoit nappia, kuulit tyydyttävän naksahduksen ja sitten… sen äänen. Sen pehmeän mekaanisen surisevan äänen, jota seurasi musiikki.
