kuluttua taikina oli kohonnut lähes kaksinkertaiseksi. Jo se antoi hieman toivoa. Muotoilin taikinasta pienen leivän, ripautin pinnalle hieman jauhoja ja asetin sen varovasti kiertoilmakypsentimen koriin.
Muutamaa minuuttia myöhemmin tapahtui jotain täysin odottamatonta. Koko keittiö alkoi tuoksua vastaleivotulta leivältä – siltä lämpimältä, aavistuksen maltaiselta tuoksulta, jonka kohtaa yleensä vain leipomossa. Silloin ymmärsin, että olin ehkä keksinyt jotain erityistä.
Kun leipä oli vihdoin valmis, en voinut uskoa, kuinka kauniiksi se oli onnistunut. Kuori oli kullanruskea ja ihanan rapea – se kuulosti täydellisen ontolta, kun sitä koputti – ja leivän sisus oli viipaloituna ilmava ja pehmeä.
