mutta samalla niin erikoinen, että se sai kaikki pysähtymään. Kukaan ei osannut heti nimetä sitä. Kukaan ei osannut selittää, miksi se oli siellä.
Perhe käsitteli sitä varovasti, tietoisena siitä, että tuntematonkin esine voi tuntua arvokkaalta, jos se on kuulunut ihmiselle, jota kaivataan syvästi.
Aluksi kysymyksiä esitettiin hiljaa. Oliko se työkalu? Muistoesine? Koriste-esine? Käytännöllinen esine toiselta aikakaudelta? Jotakin, mikä liittyi harrastukseen, tapaan tai yksityiseen muistoon?
Jokainen arvaus tuntui hetken aikaa mahdolliselta, mutta sitten puutteelliselta. Esine vaikutti paikoin kuluneelta, mikä viittasi siihen, että sitä oli käsitelty tai säilytetty pitkään. Sen reunoissa näkyi
