riitti usein siihen, että kaikki huoneessa olevat tiesivät heti, mikä puhelin soi.
Mahdollisuus säveltää omia soittoääniä oli erityisen innostavaa.
Numerosarjoilla luotiin lyhyitä melodioita, joita saattoi sitten ylpeänä esitellä ystävilleen.
Nykyään kappaleen voi vain ladata.
Siihen aikaan oman soittoäänen luominen oli lähes pienimuotoinen taidemuoto.
Juuri tällaiset pienet yksityiskohdat luovat tuon nostalgisen viehätyksen.
Aikaa ilman jatkuvia ilmoituksia
Monet sanovat nykyään joskus jopa kaipaavansa vanhaa Nokiaansa.
Eivät teknologian vuoksi.
Vaan rauhan ja hiljaisuuden vuoksi.
Puhelin vain lepäsi paikallaan.
Se soi silloin tällöin.
Kirjoitit muutaman viestin.
Ja sitten se katosi takaisin taskuun.
Ei loputtomia
