todennäköisesti valmistettu muovista tai bakeliitista, ja niissä oli metalliset kiinnikkeet. Jos niitä piti liian pitkään, ne alkoivat sattua. Muutaman tunnin kuluttua oli pidettävä tauko, sillä verenkierto korvalehteen estyi. Mutta se oli sen arvoista…
Niitä käytettiin tilanteessa kuin tilanteessa – niin tanssiaispuvun, koulupaidan kuin farkkujenkin kanssa. Jokaisella tytöllä oli kotonaan rasia täynnä erivärisiä klipsikorvakoruja. Ne olivat edullisia, helppoja vaihtaa ja turvallisia.
Nykyään niitä käyttää tuskin kukaan. Lävistysliikkeet ja tavalliset tappikiinnitteiset korvakorut ovat nykyään arkipäivää. Klipsikorvakorut ovat jääneet lähinnä isoäitien korurasioihin tai niitä näkee kirpputoreilla retroasusteina.
Muistatko siis nämä korut? Jos muistat, onnittelut.
