merkittävämpää. Se muistutti, ettei hyvä vanhemmuus tarkoita pahimman olettamista, vaan tasapainoilua tietoisuuden ja luottamuksen välillä. On tärkeää pysyä ajan tasalla todellisista riskeistä, mutta yhtä tärkeää on vastustaa kiusausta antaa pelon täyttää aukot, kun kohtaamme jotakin vierasta.
Nykyään, kun huomaan tekeväni hätiköityjä johtopäätöksiä, palaan ajatuksissani tuohon iltapäivään. Muistan, kuinka harmittomasta nenäinhalaattorista tuli hetkeksi kuvitteellisen kriisin keskiö vain siksi, että annoin ahdistuksen ajaa järjen edelle. Nykyään yritän pysähtyä, kysellä, hankkia tietoa ja hengähtää ennen kuin reagoin. Useimmiten yksinkertaisin selitys onkin se oikea – ja luottamuksen vaaliminen on paljon arvokkaampaa kuin sellaisen väittelyn voittaminen,
