Voi, rakas ystäväni, minun on tunnustettava: kun kuulin ensimmäisen kerran tavasta laittaa laakerinlehti tyynyn alle, pidin sitä hieman höpsönä. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin?
Lääkärinä, joka suoritti erikoistumisopintonsa jo vuosikymmeniä sitten, etsin luonnostani aina kliinistä näyttöä, kaksoissokkoutettuja tutkimuksia – kovaa tiedettä. Mutta nyt 87-vuotiaana, asuttuani viimeiset kahdeksan vuotta yksin kodikkaassa maatalossani, olen oppinut arvostamaan syvästi sitä kohtauspaikkaa, jossa muinaiset perinteet ja ihmismielen syvällinen, salaperäinen voima kohtaavat.
Niinpä laitoin veden kiehumaan, valmistin kupillisen rauhoittavaa kamomillateetä – omaa suosikkiani – ja perehdyin tämän hiljaisen ja kauniin tavan taustalla olevaan lempeään tietoon ja rikkaaseen historiaan.
Perinne: