Muistan vieläkin, kuinka heräsin keskellä yötä ja huomasin lakanoissani jotain outoa kaupungin valon himmeässä loisteessa. Siellä oli pieni rypäleiden rykelmä, läpikuultavia helmiä, jotka olivat kiinni toisissaan, melkein kuin pieniä viinirypäleitä, ja sydämeni alkoi heti hakata. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ne saattaisivat olla hyönteisten munia tai jotain vaarallista, ja paniikki valtasi minut ennen kuin sain mitään kunnollista selitystä. Tartuin puhelimeeni ja yritin pysyä rauhallisena, mutta mieleni oli jo syöksymässä kohti pahimpia mahdollisia johtopäätöksiä.
Myöhemmin, kun olin julkaissut kuvan verkossa, ystäväni vastasi ja selitti, että helmet olivat todennäköisesti täyteainetta, joka vuoti painopeitostani
